Kolmen vuoden matka intoa puhkuen

Muistan sen hetken, kun Orrelan alaluokassa ideoitiin Teuvabiili-hanketta ensimmäistä kertaa Valtosen Pian ja Käkelän Annukan kanssa hyvinvointivaliokunnan toimeksiannosta aurinkoisena kevätpäivänä kolme vuotta sitten. Me suunnittelijat olimme itsekin innoissamme ajatuksesta sekä niistä monista ideoista ja mahdollisuuksista, joita hanke voisi tuottaa. 

Vettä on virrannut Teuvanjoessa sinä aikana kun on tehty ensin esiselvityshanke ja sen jälkeen pilottihanke, jonka päätypisteessä nyt olemme. Palkitsevaa on ollut se, että koko matkan ajan hanke on saanut pääasiassa positiivista palautetta ja hyvää mieltä aikaiseksi. Parasta on ollut se, että hyvä idea on myös onnistunut yli odotusten. Harmitus oli suuri kun koronarajoitukset iskivät päälle ja tavoite, eli ihmisten kerääminen yhteen, uhkasi vesittyä meistä riippumattomista syistä. Mutta sitä hienompaa on ollut se, että silti hanke ylitti kaikki odotukset ja jopa osallistujatavoitteet lisähaasteista huolimatta. 

Kunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on edistää asukkaidensa hyvinvointia. Tätä tärkeää tehtävää Teuvabiili-hanke on toteuttanut. Kuntalaisia on kuultu ja osallistettu toiminnan suunnittelussa ja toiveita sisällöstä on toteutettu.

Hankkeen onnistumisen edellytyksenä on ollut innokas ja asialle omistautunut hankevetäjä Marjo Kiuru-Sundberg, joka on ansiokkaasti luotsannut niin esiselvityksen kuin pilottihankkeenkin nyt maaliin. Marjo, olet helposti lähestyttävä henkilö, johon voi luottaa ja joka saa aikaiseksi, kiitos! Kiitokset ansaitsee myös hankevastaavana kunnassa toiminut vt.hallintojohtaja Pia Valtonen, jonka ansiosta hankehakemus ja –seuranta on pyörinyt vaivattomasti koko hankeajan eteenpäin. 

Osallistujamäärät ovat osoittaneet, että Teuvabiilin kaltaiselle palvelulle on todellakin tilausta. Jos kylässä asuvasta kohderyhmästä 50% osallistuu joka kerta hankkeen tilaisuuksiin omalla kylällä, on todella oivallettu tarpeen ydin. Ilman tarkempaa tutkimustakin olen varma, että hyvinvointi on lisääntynyt kuten yhteisöllisyyskin. Harvasta asiasta on näin voitu todeta korona-aikana. Teuvabiili-hanke on saattanut alulle merkittävää kehitystä kylien aktivoimisessa. 

Teuvan Luovankylässä hankkeen tilaisuuksiin on osallistunut aktiivisesti keskimäärin noin puolet kohderyhmään kuuluvista ikäihmisistä

 

Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis, joten ohjausryhmä on päättänytkin hakea jatkohanketta aiheeseen liittyen. Kokemusta on karttunut ja toimintaa voidaan vielä hioa. Millainen menestys hanke olisikaan, kun epidemia ei enää rajoittaisi tilaisuuksia. Toivottavasti se selviää tulevaisuudessa uuden hankkeen myötä! 

Pauliina Niemi 

Sivistysjohtaja 

Teuvan kunta

Kylätuvalla hengiteltiin vatsanpohjaan

 Luovankylän Kylätupa toimi Teuvabiilin toimintapaikkana huhtikuun puolivälissä, kun Saila Reiniö Teuvan Kansalaisopistosta piti kylän ikäihmisille joogahetken.
Päähuomio harjoituksessa kohdistettiin selkärangan joustavuuden ohessa tietoiseen hengittämiseen ja sen aistimiseen kehossa.

Elisa Vähämäki, Katri Metsälä, Juhani Vähämäki, Seppo Pulli, Marjatta Ketomäki ja Seija Tarkka selkärangan sivutaivutuksessa. Istuen tehtävässä versiossa tuoli tukee lantion paikoilleen yläkehon kaartuessa puolelta toiselle

 

 – Aluksi tuntui vaikealta, mutta kun pani silmät kiinni, niin pystyi paremmin keskittymään, kommentoi Katri Metsälä vatsanpohjaan suunnatun hengittelyn tuottamia tunnelmia.
Syvä- tai vatsahengityksenä tunnettu ilmanvaihto kehossa tapahtuu yleensä sierainten kautta, ja sisälle alavatsaan voi kuvitella vaikka puhallettavan rantapallon. Sisäänhengityksellä pallo täyttyy joka suuntaan – eteen, taakse, ylös, alas ja sivuille – sekä vastaavasti pehmenee tyhjentyen uloshengityksellä. Vatsanpohjaan ulottuva hengittely saa sisäelimistönkin pieneen liikkeeseen ja kasvattaa samalla hengitykseen osallistuvien lihasten voimaa. Laajentunut hengitys tuo jokaisella sisäänhengityksellä enemmän happea elimistöön, mikä vaikuttaa suoraan perusterveyteen immuniteettia
vahvistaen. Ahdas hengitys sitä vastoin altistaa helpommin muun muassa hengitystieinfektioille.

Mielialat ja tunteet vaikuttavat suoraan hengityksen rytmiin ja syvyyteen. Kääntäen voikin todeta, että hienoisella hengityksen säätelyllä voimme vaikuttaa omiin mielialoihimme ja jopa säädellä niitä mieluimmin itse kuin antaa päätösvalta niistä muille.

Kissaharjoituksessa selkä vuoroin pyöristyy, vuoroin ojentuu ja kenties taipuu hieman notkolle. Katri, Juhani ja Seppo näyttävät, miten harjoituksen voi tehdä tuolia apuna käyttäen.

 

Tässäpä onkin hengittelemisen aihetta, eikä vähiten allekirjoittaneelle.

Saila Reiniö

Kokemuksia kyliltä

Tie, jonka rakentamisen aloittivat vuosisatoja takaperin eläimet, ja asukkaat pikku hiljaa levensivät,
mutkittelee peltojen, rakennusten, ohitse. Halkaisee metsän ja taloryhmän kohdalta vaatii kääntymään liki takaisinpäin. Olemme saapuneet Luovan kylälle. Parin peltoaukean jälkeen Kyläntalon pihaan. Matka sujui vauhdikkaasti puheenjohtaja Annelin johtaessa puhetta ja minun keskittyessä mutkaa seuraavaan mutkaan. Pihaan pysäköidessä auton takaa ilmaantuu projektipäällikkö Marjo huikaten tervetulon.

Tungemme tavaroinemme sisään lämpöiseen kahvintuoksuiseen tupaan aurinkoisen emännän heipatessa heit. Tavarat pitkin pöytää, johtoja sinne tänne ja tykki herää eloon muodostaen suorakulmion osin valkokankaalle ja osin seinään. Pientä säätöä ja kaikki on kohdallaan. 

Alkuavauksena Rentukoiden ”On hiljaisuus” video soi kahvikuppien helinän säestämänä.
Olemme Luovakylän kylätalossa kertomassa Mieli Teuvan Mielenterveys ry:n toiminnasta. Puheenjohtaja Anneli kuvailee yhdistyksen kaksikymmenvuotista toimintaa, joka alkoi viidellä paikalle saapuneella ja nykyisellään kevätkonsertin liki seitsemänkymmenen kuulijan joukolla. Toimintaa on. Ja vierailijoita eri järjestöistä, bingon ja laulun sekä pienen virkistysjumpan ja raa ́an kilpailun, hernepussin ja renkaiden heitolla. Käymme retkellä luonnon keskellä, Parrassa ja Pappilankankaalla. Tervetuloa mukaan, toivottaa Anneli lopuksi.

Omassa osuudessani kertoilen monituhatvuotisesta luostarilaitoksesta. Onhan minulla kokemustakin,
vuosi nunnaluostarissa remontoiden sitä sun toistakin. Olenhan ollut Teuvalla liki yhdeksän vuotta, ja
tunnen olevani kuin kotona. Muuttaessani paikkakunnalle tilasin alkuun paikallislehti Tejukan ja selailin yhdistysten ilmoituksia. Ja silmiini osui Teuvan mielenterveysseuran ilmoitus. En muista tarkemmin, mutta Nuorisoseuralle askelet vei, ja löysin ihan kivan porukan iloisia ihmisiä. No tulin toisenkin kerran, enkä edes nyt voi sanoa kuinka monta kertaa sen jälkeen. 

Aikanaan muuttaessani Loimaalle, sattui paikallisesta lehdestä ilmoitus kamerakerhosta, ja monia hyviä ihmissuhteita sieltä löysin. Torniossa ravintolasta aamuyöllä palatessa sai kävellä auringonpaisteessa, Jouluna ei katuvalot sammuneet keskipäivälläkään. Kiinteistönhoitajan harrastus veti mukanaan, nyrkkeilyyn. Pohjoissavoon työn perässä siirtyessäni tunsin jonkun vetävän näytelmäryhmän pariin, viimeinen esitys oli Kuopion Kaupunginteatterin näyttämöllä joissain näytelmäkilpailuissa. Varkaus, kotipaikka ja ammatti sanotaan, oli vasta perustettu tähtiyhdistys, ja siellä Taurus Hill observatoriolle tähtiä katselemaan. Pohjois-Karjalassa sotkeuduin paikalliseen kyläyhdistykseen, ja ostimme yhdistykselle koulun. Joskus on pakko ihmetellä, kun väitetään, ettei paikkakunnalla ole mitään tekemistä. Aina tekemistä löytyy, jos ei ole niin tehdään. Ja se tuntuu ainakin Teuvalla olevan voimavara. Tekijöistä pikemminkin on puutetta.

Olen rakennellut erilaisia kuvakertomuksia, erilaisista aiheista. Joudun valmistautumaan esityksiini
tavallista suuremmalla paperinivaskalla. Ja se taas johtuu tämän vuosituhannen alussa saamastani
aivoinfarktista. Kadotin hetkeksi puhe ja kirjoitustaidon. Oli kieltämättä hieman erikoinen tunne.
Molemmat kyllä palautuivat mutta puhekielen sanavarastosta katosi paljon sanoja. Tai ei ne kyllä
kadonneet, niiden löytäminen vain vaikeutui, ne saattavat kadota myös kesken puheen.
Pyrin kertomuksissani tuomaan esille, ei niin tarkkoja faktatietoja kuin mielenkiintoisia kokemuksia ja
näkemyksiä. Jokainen meistä tietää lopullisen määränpään, mutta sitä ennen on kiva poiketa tieltä ja
kokea jotain ennenkokematonta. Tuntea jotain uutta ja avartavaa. Joskus mietin onko sillä mitään
merkitystä. On sillä, en tarvitse masentua. En valittaa pitkästymistä. Tapaan uusia ihmisiä, erilailla
ajattelevia, kokevia, tuntevia. Maailmankuva rikastuu eikä siihen tarvitse tuhlata viimeisiä killinkejä. Sitä toivon kaikille.

Luovankylän yleisö oli hyvin kuuntelevaa, ja ablodit kertoivat jotain menneen kohdalleen. Ja kahvi oli
hyvää. Tyhjiä istuimia oli joitakin, joten seuraavalla kerralla on luultavasti täysi sali.
Seuraavan kerran olimme Äystöllä. Liki sama ohjelma lukuunottamatta puheenjohtajaa jota tuurasi
ansiokkaasti varapuheenjohtaja Helena. Sinne tie taas oli suora, leveä ja vauhdikas. Onkohan niin, että
kun ohitse kulkee leveän vauhdikas valtatie, ei pienen kylän kohdalla ennätä painaa tarpeeksi ajoissa
jarrua. Luultavasti Äystölläkin oli niin käynyt. Mutta kyllä paikallaolijoiden laatu korvasi
moninkertaisesti määrän. Ja keskustelu oli vilkasta.

Viimeinen kohteemme oli Horonkylä. Ja siellä tuli tunne eämästä, ”me eletään!”. Eikä vähiten kahvipöydän antimia katsellen. Projektipäällikkö ei tällä kertaa ollut paikalla ja me varapuheenjohtaja
Helenan kanssa junailimme tilaisuuden. Keskustelu oli vilkasta ja hyviä kysymyksiä kuulimme,
toivomme, että vastaukset antoivat vastauksen. Viime päivien poliittiset uutiset osaltaan antavat hyvän
esimerkin kuinka kysymykseen voidaan vastata pysymällä asiassa ilman vastausta.

Tilaisuudet oli hyviä ja paikalla olleet toivottavasti tyytyväisiä. Jäi vaan mieltä vaivaamaan, kuinka tämä kaikki saadaan niille, joille lähtemisessä on ongelmia. Ihmisille jotka ovat juuttuneet syystä tai toisesta paikalleen. Alkuun kun Teuvabiili oli käytettävissä, mahdollisuuksia oli laajemmin, nyt kiinteisiin pisteisiin tulee luultavasti eteen kuljetus. Toivottavasti joku virkeä lähimmäinen saa innovatiivisen oivalluksen asian ratkaisemiseksi. Rahoitus tulee usein esille, mutta toisiko kulttuurihyvinvointi siihen sijoitetun panoksen takaisin positiivisena mielenterveytenä. Kuinka paljon pelkkä kuuntelu, hetkellinen yhteinen harrastus, ehkäisee negatiivisia tunteita, syrjäyttää hetkellisesti surun tunteen, antaa omanarvon tunnetta. Pienetkin teot antavat uutta voimaa. Voisiko joissain tapauksissa kehittää taiteen viemistä ja pientä kuunteluhetkeä masentuneelle ja surulliselle. 

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, ainakin kuunteluhetken ansainnut.

Kulttuurihyvinvointi

Usein kysytään mitä hyvinvointi on? Ihmisen hyvinvointi on oman itsensä kanssa sopusoinnussa
elämistä. Jokaisella meistä tulee eteen tilanteita jotka aiheuttavat pelkoa, levottomuutta, vihaa ja
suorastaan paniikkia. Se on normaalia jokaisen elämässä.
Kaikki me joskus sairastumme, jotkut lievemmin toiset vakavammin. Ja kaikki se aiheuttaa mielen
työskentelylle erilaisia tilanteita. Monissa tapauksissa päädymme soittamaan terveyskeskukseen ja
tilaamaan ajan lääketieteen asiantuntijoille. Kuitenkin aina ei lääketiede voi auttaa. Joudumme itse
ratkaisemaan asioita. Monet lähtevät silloin kävelylle luontoon ja raittiin ilman lisäksi saavat
ruumiillista kuntoa. Erittäin hyvä ratkaisu. Mutta joskus taas sekään ei auta, joudumme
porautumaan omaan itseemme syvemmälle.

Maailman terveysjärjestö WHO on asiaan ottanut kantaa. Ja osaltaan suosittelee taiteen ja
taiteellisen toiminnan positiivista vaikutusta mielen hyvinvointiin, sekä mielen sairauksista
paranemiseen ja toipumiseen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu mm. taidetoiminnan
edistävän positiivista mielenterveyttä. Kohentavan mielialaa. Ehkäisee ja vähentää negatiivisia
tunteita, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja surullisuutta. Taide myös edistää mukautumista ja
sopeutumiskykyä sekä sietokykyä. Eikä vähiten, estää sosiaalista syrjäytymistä.

WHO on laatinut pitkän listan positiivisista kulttuurin vaikutuksista. Taide voi vähentää
yksinäisyyttä ja edistää sosiaalista sitoutumista. Laulaminen vahvistaa vauvan ja vanhemman
välistä suhdetta. Taideosallistuminen on yhdistetty vähäisempään päivittäiseen stressiin. Ja
taiteellinen toiminta edesauttaa yhteiskunnallisten innovaatioiden syntymistä tukemalla luovuuden
kehittymistä, kykyä asioiden ja merkitysten yhdistelemistä uusilla tavoilla.

Taide mielletään usein valkoisen kankaan edessä siveltimen kanssa väriä levittäviin taiteilijoihin.
On se sitäkin, mutta laajennetaan asiaa käsittämään aluetta, joka on kaikki mikä ei ole pakollista.
Aletaan puhua kulttuurihyvinvoinnista. Ja nyt meillä on jo koko paletti käytössämme. Maalataan,
lauletaan, soitetaan, tanssitaan, näytellään ja katsotaan taidetapahtumia. Näin korona-aikaan kun
olemme joutuneet olemaan rajoittuneisuuden tilassa, uskon monelle tulleen kaipaus ulos ja
nauttimaan toisten ihmisten seurasta. Ja hyvä tilaisuus tähän on kulttuuritapahtumat, vielä hetken
etätapahtumina.

Teuvan kunta on osaltaan merkittävässä määrin tukenut kaikenlaista kulttuuritoimintaa, siitä kiitos
eläkkeelle siirtyneelle Annukka Käkelälle. Mutta onko saavutettavuus riittävä, käyttäjien erilaisista
ominaisuuksista johtuen. Vaikka tarjontaa on, niihin liittyy paljon osallistumisen esteitä. Ja esteitä
on paljon, ne voivat liittyä esimerkiksi aisteihin, viestintään, ymmärtämisen vaikeuteen, asenteisiin,
fyysisiin, sukupuolisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin tekijöihin. Ja kaikkeen on ratkaisu, kokeile
omaan olemukseen liittyvää kulttuuria, sitäkin mitä et ole kokeillut.

Usein kuulee väitettävän etten minä osaa, en pysty erilaisten rajoitteiden vuoksi, en ole koskaan
käynyt, en ymmärrä siitä mitään. Ei se ole este. En minäkään ymmärrä musiikista mitään, on vain
sellaista musiikkia mitä tykkään kuulla, on myös sellaitakin musiikkia jota en tykkää kuulla. Mutta
ellen kuulisi en voisi sitä ratkaista. Ja tanssia en osaa. Kun kuulee vetävää musiikkia, voi laittaa
silmät kiinni ja antaa musiikin viedä, ja omassa mielessäni olen vauhdikas kuin parkettien
partaveitsi, omassa tuolissani.

Oman henkisen ja ruumiilisen kunnon paras lääke on sosiaalinen 

kulttuurihyvinvoinnin omaksuminen.

Veikko Eemeli

Teuvabiilillä toimintaa – Seniorin eväät-hanke

Viime kesänä Teuvabiilin toimintaa suunniteltaessa vinkkasin Marjo Kiuru-
Sundbergille että Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Martat ry on saanut STEA:n rahoittaman Seniorin Eväät-hankkeen. Hanketta vetää kotitaloudenasiantuntija Heli Similä
piirin toimistolta.
Seniorin Eväät-hankkeen tavoitteina on ylläpitää ikäihmisten toimintakykyä, sekä
edistää hyvinvointia ja kotona asumista ravitsemus- ja kotitalousneuvonnalla.
Toiminta on pääosin ryhmätoimintaa, jota järjestetään yhteistyössä eri järjestöjen
sekä kuntien ja kaupunkien toimijoiden kanssa.

Ryhmät kokoontuvat 2 - 5 kertaa ja tapaamisten sisältöinä on ruoanlaittoa, ravitsemus-
tietoa, yhdessäoloa, yhdessä tekemistä ja mielen virkeyttä.

Toiminta on tarkoitettu yli 65-vuotiaille, erityisesti elämänmuutoksen juuri koke-
neille, heidän omaisilleen, läheisilleen ja heidän kanssa työskenteleville.

Marjo innostui asiasta kovasti, että tämä sopii hyvin Teuvabiilin toimintaan.
Niinpä hän ryhtyi hoitamaan asiaa Helin kanssa.

Ensimmäiseksi kokoontumiskerraksi valikoitui lokakuu 2020. Etukäteisilmoit-
tumiset osanottajista kerättiin alkusyksystä.

Halukkaita ilmoittautui Horonkylään, kirkonkylään, Norinkylään ja Perälään.
Koronapandemia kuitenkin muutti suunnitelmia, eli lokakuun kokoontumiset
siirrettiin helmikuulle 2021.
Helmikuun 16. päivä aloitettiin Norinkylässä Opintola B&B:ssa klo 9-12,
Perälän entisellä nuorisoseuran talolla klo 13-16 ja kirkonkylällä Yhtenäiskoulun
kotitalousluokassa 16.30 -19.30.
Keskiviikkona 17.2. Horonkylän nuorisoseuralla klo 9-12 ja toinen ryhmä 13-16.
Ruoaksi tehtiin alkukeitto, lämmin ruoka ja jälkiruoka, jotka hyvällä halulla
nautittiin.
Heli puhui keskusteluaikana mm. proteiinin tarpeesta ikääntyessä.
Päivät olivat antoisia, saatiin vinkkejä helppoon, ravitsevaan ruoanlaittoon,
keskusteltiin ja meillä oli mukavaa.
Heli otti osanottajilta ruokatoiveita seuraavaa kokoontumista varten.
Kuukauden päästä olikin sitten seuraava tapaaminen eli 16. ja 17. maaliskuuta.
Sama kierros kuin helmikuussa ja samassa järjestyksessä.
Ruoat olivat ryhmissä eri mitä helmikuussa. Oltiin jo tuttuja puolin ja toisin.
Sama hyvä meno jatkui. Osallistujat toivoivat saavansa samanlaista toimintaa lisää.

Kirjoitti Raija Rinta-Seppälä
Teuvan Martat ry

SPR Teuvan osasto mukana hankkeessa

 

 

Kun Marjo TeuvaBiilistä otti viime syksynä yhteyttä, lupasimme SPR Teuvan osastosta heti tulla mukaan. Meillä keskittyy toiminta nykyään kirkonkylälle ja näimme tässä mahdollisuuden päästä toimimaan myös kylissä.

Koronan vuoksi suunnittelimme olevamme mukana vasta myöhemmin keväällä 2021, koska suurin osa meidän toimijoista on ikäihmisiä ja siis riskiryhmäläisiä. Tarkoitus oli, että vedämme jotakin yhteislauluhetkiä ja vietämme vanhanajan ompeluseuratapaamisia. No, eipä tilanne parempi ole nytkään. 

Kehittelimme Marjon kanssa Muorisotiloihin Tuo ja Vie Kierrätyskammaria, joka saatiinkin toimintaan jo syksyllä. Kammari on auki silloin, kun vetäjä on tiloissa ja lisäksi osastosta päivystämme vuorotellen joka torstai klo 16-18. Tavaraa on tullut ja myös lähtenyt, mutta huomaa, että ihmiset jättävät kaiken turhan liikkumisen pois, eli aika vähän on kävijöitä kuitenkin ollut.

Toivomme, että voisimme jatkaa Kammarin toimintaa myös hankkeen loputtua. Katsotaan, miten onnistumme siinä. Normaalioloissa kävijöitäkin olisi varmasti enemmän.

Yhden viikon ajan puheenjohtajamme Eeva Pirttimäki kiersi TeuvaBiilin mukana. Teemana oli turvallisuus ja Eeva kertoi erilaisista kotitapaturmista ja niiden ehkäisystä. Tilaisuuksissa esiteltiin myös sydäniskurin toimintaa.

Osallistujia oli vaihtelevasti, mutta aina syntyi vilkasta keskustelua. Oman vaikutuksensa iloiseen keskusteluun antoi tietenkin se, että voitiin istua kahvikupin äärellä!

Toivottavasti kaikki mukana olleet muistavat, että vaikka koti muuten on se paras paikka, myös suuri osa tapaturmista tapahtuu kotona tai kotipihalla. Ollaan tarkkana lääkkeiden kanssa, ei säästetä sähköä ja liikuta hämärässä eikä lähdetä sisäkengillä ulos näin talviaikana liukastelemaan. Ei haeta edes sitä postia portinpielestä! 

Ehkä nämä suunnitellut yhteislaulu- ja ompeluseuratapaamiset vielä järjestyvät myös.

 

 

 

Terkut Teuvabiilin talviselta ja liikunnalliselta viikolta !

 

Alkuun täytyy todeta, että olipa  antoisa toiminnallinen viikko Teuvabiilin matkassa, mukavien kohtaamisten parissa. 

Tammikuun talvinen toimintaviikko piti sisällään rutkasti ulkoilua, lenkkeilyä, kahvakuulailua, keppi- ja tuolijumppaa sekä sitä tärkeintä: yhdessä oloa ja mielekkäitä juttelutuokioita kaffikupin ääressä.

Uutena työntekijänä Teuvan kunnassa, oli mahtava päästä tutustumaan niin kyliin, kyläläisiin kuin toimijoihin. Oli mukava huomata miten Teuvabiilin  parkkeerattua kohteeseen, alkoi väkeä kokoontumaan paikalle.

Liikunnallisen viikon aikana, kolme teemaa nousi useasti esille eri kylien kohdalla:

🧡”Yhdessä tekemisen ilo ja voima”
🧡”Liikunta on yhdessä paljon mukavempaa ja motivoivampaa"
🧡”Yhdessä liikkumista voisi olla säännöllisesti ohjelmassa”

Hieno huomata, miten liikuntaa kohtaan  löytyy innostusta ja oikeanlaista asennetta. Mielestäni liikkuminen ja liikunta onkin parhaimmillaan sitä, että se on hauskaa ja siitä jää itselle hyvä fiilis.

Kiitos vielä kaikille mukavasta ja liikunnallisesta viikosta. Kiitos myös Marjolle yhteistyöstä sekä mahdollisuudesta osallistua toimintaviikolle mukaan. Katsotaan mitä kaikkea kevät vielä tuokaan mukanaan, toivottavasti tapaamme uudelleen ! 🏻️

Terveisin : Henna Kallio, Teuvan kunnan hyvinvointikoordinaattori

Mitä Teuvabiilin jälkeen?

Kuva: Hanne Välikangas

 

 

 

 

 

 

 

Kunnanvaltuusto hyväksyi maanantaina osallisuusohjelman.

Osallisuusohjelmassa pohditaan osallisuutta keinona rakentaa yhteisöllistä

Teuvaa sekä kuntalaisten että kuntaorganisaation näkökulmasta

sekä esitellään käytännön tapoja osallistamiseen.

Osallisuutta voi olla monenlaista.

 

Tieto-osallisuus tarkoittaa sitä, että kuntalaisella on oikeus

tiedon saamiseen ja tuottamiseen. Tietoa saa vaikkapa kunnan

toimielinten esityslistoista, kunnan nettisivuilta ja some-kanavista.

 

Suunnitteluosallisuus on sitä, että kuntalainen osallistuu itseään

ja asuinympäristöään koskevan toiminnan ja palvelujen suunnitteluun.

Tätä edustaa mm. verkkokyselyt, nuorisovaltuusto ja kuntalaisraadit. 

 

Päätösosallisuudessa kuntalainen osallistuu itseään tai esim. asuinaluettaan

koskevan päätöksenteon valmisteluun ja päätöksentekoon.

Tätä tapahtuu esim.  luottamustoimielimissä, vaaleissa, kuntalaisten

kuulemistilaisuudessa ja osallistuvassa budjetoinnissa.

 

Toimintaosallisuus on kuntalaisen omaa toimintaa ja konkreettista

osallistumista omassa lähiympäristössään.

Tätä edustaa yhdistystoiminta, kohtaamispaikat, tapahtumat ja talkoot.

 

Kuntalaisten osallisuus oikeastaan ratkaisee kunnan olemassaolon oikeutuksen.

Kunnat on aikoinaan perustettu paikallisia yhteisiä asioita hoitamaan.

Niiden rooli on edelleen pääosin sama, vaikka vuosikymmenten mittaan

valtio onkin päätynyt ohjaamaan kuntien toimintaa monin tavoin.

Sote-uudistuksen joskus toteutuessa kuntien tehtävät ja resurssit

vähenevät olennaisesti. Eräällä tavalla kunnat palaavat juurilleen.

Tulevaisuudessa aktiivinen yhteisö on merkittävässä roolissa kuntien toiminnassa.

 

Syksyn mittaan Teuvabiili on kiertänyt kylillä eri teemojen merkeissä.

Koronarajoitukset ovat välillä muutelleet aikatauluja,

mutta toimintaa on silti pystytty hyvin järjestämään.

Nyt on aika kerätä kokemuksia ja miettiä,

mitä kokeilusta voisi opiksi ottaa.

Millaisella toimintatavalla pystyisimme parhaiten t

tulevina vuosina palveluja kylille tarjoamaan?

Mitkä palvelut olisivat tärkeimpiä?

Ja ketkä ovat ne kumppanit, joiden kanssa kylillä toimitaan?

Tarvitaanko autoa?

Miten kylätaloja hyödynnetään?

Isoja resursseja meillä tuskin on tarjota,

mutta yhteispelillä voidaan saada paljon aikaan.

Seurakunnat, yritykset, yhdistykset, liikelaitoskuntayhtymä?