Luovankylän Kylätupa toimi Teuvabiilin toimintapaikkana huhtikuun puolivälissä, kun Saila Reiniö Teuvan Kansalaisopistosta piti kylän ikäihmisille joogahetken.
Päähuomio harjoituksessa kohdistettiin selkärangan joustavuuden ohessa tietoiseen hengittämiseen ja sen aistimiseen kehossa.
– Aluksi tuntui vaikealta, mutta kun pani silmät kiinni, niin pystyi paremmin keskittymään, kommentoi Katri Metsälä vatsanpohjaan suunnatun hengittelyn tuottamia tunnelmia.
Syvä- tai vatsahengityksenä tunnettu ilmanvaihto kehossa tapahtuu yleensä sierainten kautta, ja sisälle alavatsaan voi kuvitella vaikka puhallettavan rantapallon. Sisäänhengityksellä pallo täyttyy joka suuntaan – eteen, taakse, ylös, alas ja sivuille – sekä vastaavasti pehmenee tyhjentyen uloshengityksellä. Vatsanpohjaan ulottuva hengittely saa sisäelimistönkin pieneen liikkeeseen ja kasvattaa samalla hengitykseen osallistuvien lihasten voimaa. Laajentunut hengitys tuo jokaisella sisäänhengityksellä enemmän happea elimistöön, mikä vaikuttaa suoraan perusterveyteen immuniteettia
vahvistaen. Ahdas hengitys sitä vastoin altistaa helpommin muun muassa hengitystieinfektioille.
Mielialat ja tunteet vaikuttavat suoraan hengityksen rytmiin ja syvyyteen. Kääntäen voikin todeta, että hienoisella hengityksen säätelyllä voimme vaikuttaa omiin mielialoihimme ja jopa säädellä niitä mieluimmin itse kuin antaa päätösvalta niistä muille.
Kissaharjoituksessa selkä vuoroin pyöristyy, vuoroin ojentuu ja kenties taipuu hieman notkolle. Katri, Juhani ja Seppo näyttävät, miten harjoituksen voi tehdä tuolia apuna käyttäen. |
Tässäpä onkin hengittelemisen aihetta, eikä vähiten allekirjoittaneelle.
Saila Reiniö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti